transcription4

I will pay my respects with a song, filled with fire, the same as I fire an arrow with my bow and shoot with my bow a message in a flintlock that is destined to reach the throat of the horseman of death.

I will sing so as to keep alive the longing for the deathless, and thus prevent the end of this world. In the end nothing remains except dust and ashes. Then my songs will bring glad tidings and they will leave a silent echo. After that, death shall destroy our lives, our bodies and our bodies will survive me, but their souls will follow me to the grave. I will shout with them, so as to awaken their senses and give them a glimpse of life before they pass into the dread abyss of the earth. My songs will be a warning to those on earth who do not yet understand the true meaning of death.

This prophecy is not yet fulfilled. For indeed that swarm of insects that moths and wasps and dragonflies may be writhing in my mouth or trying to burn their wings in a fire I cannot fathom

The period of my vision has not yet come to an end. Perhaps my need for fuel will return and the fiery desire will be quenched. That means my words are altogether fallible . . . So many things can be in my mouth - wind and fire and the five elements that co-exist in the cosmos - and yet none can fill my mouth with ever so great a quantity of fuel. But that abundance is within reach. For it is only those elements that co-exist in the whole of nature that play the most influential part. The whole world could be swept into a furnace of fire and be burned to ashes, if it had no frame or foundation. How can there be something that we see playing such an important part? I tell you that with any speed you may con- vince me of its nonexistence. So I may, too, when I pass away. But this apparition must be nothing but a dream or there can be no mention of the dream, when the final utterance is required.

There is no certainty that anything exists from nothing. But if it does exist, there must be an origin for the appearance of the various things, and that origin must be in the universe as a whole, as definite as its elements are different. So long as the motions of the different atoms are in some way opposed to each other, there must be some source of those differences. If there were not some cause of their motions, there would be no necessity for them to act as they do.

This prophecy is that every atom will be annihilated, the tiniest fragment will be dissolved and a new frame will be established. The atoms will, as they are already beginning to do, assemble themselves again in new combinations. But all this will take place in such a way that there will still be complete matter in every atom, whose movements and motions will be determined by its essential nature. All the space that can be named or classed together will be dispersed through all the spaces and annihilated into every other atom. The atoms themselves will themselves perish, so that nothing will remain of their collective form.' \
In this world they are bound by a fixed end. They cannot advance further and so their whole history must terminate. \

What, remains after the utter atoms are destroyed? So long as the air in the sky and the water under the earth are still and the waters are united, there is a need for them. For without these they cannot live. But it is unnecessary for them to reproduce their kind and exist. There is already enough air and water, so that all that is needed for life is some in another form. Therefore the latter must perish and be replenished by something new, because no new thing can be formed from existing matter. But how can the air or the water survive any more than atoms themselves do?

Everything is sustained by the principle of existence or annihilated, as it may be. But a new existence cannot yet be imagined, since the very atoms in everything are already destroyed by the end. \

The earth and its very earthling fragments will, in the end, cease to be. Hence, as atoms, they must perish by extinction. We may safely suppose that they, just as the sun and the whole outer world, are merged in an immense and total vacuum. Nothing can stand still in a vacuum.

There is still an infinite space between atoms, so that nothing remains of their existing form. But this is necessarily connected with the earth, whose particles may still be called by different names. For we may refer them by a variety of names, and we can also distinguish between those atoms that are still alive and those that are still dead. \

I know that there is nothing now left on earth but water and air. We see the earthling trees cutting their way through the reeds with their bark and root. But such an earth is not wholly annihilated; the water remains and the air is also intermixed. So that the air must have been subject to destruction at some time and you will see that this time has come and gone. \

Again it is manifest that nothing can exist without any beginning. For everything in its own nature needs some beginning. But it does not matter whether there is one or many : each is as necessary as the others, since they differ in their need of an origin and in their respective ways of existing. For there is an essential aspect of things - the stability of their interconnection ; no disunion, no instability. For neither is anything born by chance or by any other power. The diversity in the combinations of things and their active forces is not and cannot be increased by any augmentation of these combinations. But anything which can act does so on account of some power that can impart action and stimulus to movement. And in fact that is why we see the world moving through the whole.

Everything happens simultaneously and continually : things go from one state to another and go through transformations. To this in turn is related the fact that nothing can be without action ; for things cannot be without energy, nor can action without existence.

Aion osoittaa kunnioitukseni laululla, joka on täynnä tulta, samalla tavalla kuin ammun nuolen jousellani ja laukaisen jousellani viestin piilukkoon, jonka on tarkoitettu tavoittaa kuoleman ratsumiehen kurkun.

Laulan niin, että kuolemattomien kaipuu pysyy hengissä ja näin estän tämän maailman lopun. Lopulta mitään muuta ei jää kuin pöly ja tuhka. Sitten lauluni tuovat ilosanomaa ja ne jättävät hiljaisen kaiun. Sen jälkeen kuolema tuhoaa elämämme, ruumiimme ja ruumiimme selviävät minusta, mutta heidän sielunsa seuraa minua hautaan. Minä huudan heidän kanssaan herättääkseen heidän aistinsa ja antaakseen heille välähdyksen elämästä ennen kuin he menevät maan kauheaan kuiluun. Lauluni ovat varoitus niille maan päällä, jotka eivät ymmärrä kuoleman todellista merkitystä.

Tämä ennustus ei ole vielä täyttynyt. Sillä se hyönteisparvi, jossa koit, ampiaiset ja sudenkorennot voivat väännellä suussani tai yrittää polttaa siipensä tulessa, en voi käsittää.
How can there be something that we see playing such an important part? I tell you that with any speed you may con- vince me of its nonexistence. So I may, too, when I pass away. But this apparition must be nothing but a dream or there can be no mention of the dream, when the final utterance is required.

Näkemykseni ei ole vielä päättynyt. Ehkä polttoaineen tarve palaa ja tulinen haluni sammuu. Se tarkoittaa, että sanani ovat mahdollisesti vääriä. . . Suussani voi olla niin monia asioita - tuuli ja tuli ja viisi elementtiä, jotka ovat rinnakkain kosmoksessa - mutta mikään ei voi täyttää suutani koskaan niin suurella polttoainemäärällä. Mutta se runsaus on ulottuvilla. Sillä vain ne elementit, jotka ovat rinnakkain koko luonnossa, vaikuttavat eniten. Koko maailma voitaisiin lakaista tulipesään ja polttaa tuhkaksi, jos sillä ei olisi kehystä tai perustuksia.

Miten voi olla jotain, jolla on mielestämme niin tärkeä rooli? Kerron teille, että voitte millä tahansa nopeudella vakuuttaa minut sen olemattomuudesta. Niin minäkin voin, kun kuolen. Mutta tämä ilmestys saa olla vain unta tai tästä unesta ei voi puhua, silloin kun viimeinen lausunto vaaditaan.

Ei ole varmuutta siitä, että mitään on olemassa tyhjästä. Mutta jos se on olemassa, eri asioiden ilmestymiselle on oltava alkuperä, ja tämän alkuperän on oltava kokonaisena maailmankaikkeudessa, yhtä selvänä kuin sen elementit ovat erilaisia. Niin kauan kuin eri atomien liikkeet ovat jollain tavalla toistensa vastakohtia, näille eroille on oltava jokin lähde. Jos niiden liikkeilleen ei olisi mitään syytä, niiden ei tarvitsisi toimia kuten he tekevät.

Tämä ennustus on, että jokainen atomi tuhotaan, pieninkin fragmentti liukenee ja uusi kehys luodaan. Atomit, kuten ne ovat jo alkaneet tehdä, kokoontuvat uudelleen uusiin yhdistelmiin. Mutta kaikki tämä tapahtuu siten, että jokaisessa atomissa on edelleen täydellistä ainetta, jonka osat ja liikkeet määräytyvät sen olennaisen luonteen mukaan. Kaikki tila, joka voidaan nimetä tai luokitella yhteen, hajotetaan kaikkien tilojen läpi ja tuhotaan jokaiseen muuhun atomiin. Atomit itsessään tuhoutuvat, joten mitään ei jää niiden kollektiivisesta muodosta.

\Tässä maailmassa heitä sitoo kiinteä päätös. He eivät voi edetä pidemmälle, joten heidän koko historiansa on lopetettava. \

Mitä jää, kun täydelliset atomit on tuhottu? Niin kauan kuin ilma taivaalla ja vesi maan alla ovat paikallaan ja vedet ovat yhtenäisiä, niitä tarvitaan. Sillä ilman niitä he eivät voi elää. Mutta heidän on tarpeetonta lisääntyä ja olla olemassa. Ilmaa ja vettä on jo tarpeeksi, joten kaikki elämässä tarvittava on jotakin toisessa muodossa. Siksi jälkimmäisen on tuhouduttava ja täytettävä jollakin uudella, koska olemassa olevasta aineesta ei voi muodostua uutta. Mutta kuinka ilma tai vesi selviävät enempää kuin atomit itse?

Kaikkea ylläpitää olemassaolon periaate tai se tuhotaan, niin kuin sen pitää olla. Mutta uutta olemassaoloa ei voida vielä kuvitella, koska kaikkein atomit ovat jo tuhoutuneet loppuun mennessä. \

Maa ja sen maalliset palaset lakkaavat lopulta olemasta. Siksi atomien on tuhouduttava sukupuuttoon. Voimme turvallisesti olettaa, että ne, aivan kuten aurinko ja koko ulkomaailma, sulautuvat valtavaan ja täydelliseen tyhjiöön. Mikään ei voi pysyä tyhjössä.

Atomien välillä on edelleen ääretön tila, joten mitään ei ole jäljellä niiden nykyisestä muodosta. Mutta tämä liittyy välttämättä maahan, jonka hiukkasia voidaan silti kutsua eri nimillä. Sillä voimme kutsua niitä eri nimillä, ja voimme myös erottaa toisistaan atomit, jotka ovat vielä elossa, ja ne, jotka ovat vielä kuolleita. \

Tiedän, että maapallolla ei ole enää muuta jäljellä kuin vesi ja ilma. Näemme maapallon puita leikkaamassa kaisikon läpi juuriensa ja kaarnansa avuin. Mutta sellainen maailma ei ole täysin tuhoutunut; vesi jää ja ilma myös sekoittuu keskenään. Joten ilman on täytynyt joutua tuhoon jossain vaiheessa ja näet, että tämä aika on tullut ja mennyt. \

Jälleen on selvää, että mitään ei voi olla olemassa ilman alkua. Sillä kaikki omassa luonteessaan oleva tarvitsee alkua. Mutta sillä ei ole väliä, onko niitä yksi vai useita: jokainen on yhtä tarpeellinen kuin toinenkin, koska ne eroavat toisistaan alkuperänsä ja olemassaolon tapojensa mukaan. Sillä asioilla on keskeinen osa asioita - niiden yhteenliittämisen vakaus; ei erimielisyyttä, ei epävakautta. Sillä mikään ei synny sattumalta tai mistään muusta voimasta. Asioiden yhdistelmien ja niiden aktiivisten voimien monimuotoisuutta ei voida lisätä lisäämällä näitä yhdistelmiä. Mutta kaikki, mikä voi toimia, tekee sen jonkin voiman vuoksi, joka voi antaa vaikutteen ja ärsykeen liikkeelle. Ja itse asiassa siksi näemme maailman liikkuvan kokonaisuuden läpi.

Kaikki tapahtuu samanaikaisesti ja jatkuvasti: asiat menevät tilasta toiseen ja käyvät läpi muutoksia. Tähän puolestaan liittyy se tosiasia, että mikään ei voi olla ilman toimintaa; asiat eivät voi olla ilman energiaa, eivätkä teot ilman olemassaoloa.