transcription1

THIS IS WHAT WILL HAPPEN.
whatever may be, whatever \ lives, whatever dies, whatever is, whatever will be, whatever \becomes, whatever moves, whatever is born, whatever is \destroyed, whatever is born again, every object, no matter \what its form or its shape or its substance, or whatever its \kind is, will continue to be what it was. All things in their turn \will recede, by the endless advance of space, the sum total of \time. The continuous existence of every thing means that no \thing ever has had a starting-point, and everything eventually \sprang out from one starting-point and will not do so again. \

Everything that exists is deathless, not because it is dead, but \because it has no immediate aim or end. There is a duration beyond which there is no new \thing, since nothing can come into being at a given time and \one thing may already be long gone. There is a fixed \harmony between everything and nothing.

This, then, is my definition of the earth as a whole: everything is shaken and breaks up and breaks up again. There are mighty bodies of earth, and they break up. There are rocks of deep depths that are shaken and quake, like stones that when struck by a blow sail carelessly on the tide. When there is a violent earthquake, the earth, so far as a mortal can see, splits in two and combs its limbs and its race-way with devastation.

THIS IS WHAT WILL HAPPEN.
In the waning of the waning moon, its light is scattered like golden beams, and every cloud lifts up its spreading arms, flying far and wide. All the doubtful and dangerous clouds, also, which by divine command are lifted aloft, are dispersed by the force of these celestial lights. Those glittering stars that by divine command have been flung out into the highest heaven are now caught up to the rank of firmament and glimmer there glinting.

At this time, it is no longer night, but light. The gloom that so marks the last hours of the moon is rapidly breaking and fading, as she seems to approach with ever dwindling light.

There is indeed a progress in the sky's growth. The night is now so thin that it will not endure for a whole year and more, though it may for several centuries. But it is a long time since night is considered a visible thing.'

It will be difficult to look upon the sunlit sky with the eyes of man with a vision comparable with those experienced by the ancestors, who were far more than exhausted by this period of wonder and awe.

Words have been graced by a glimpse of truth. From that gleam the door has long since shut; for all the magic that glitters there is but air, and no light or shadow.

Eyes see but shadows. There is no light. Their whole circle, whirled round by invisible wisps of air, sinks down on the earth. It can contain no elements, nor any visible place from which the light of day may be poured forth to adorn all the world.

Thus can darkness, which is the darkness of the day, enjoy the presence of day. Nor can the fixed stars cast down the ray of day into the deep. The rays of the light alone can illumine the whole earth.

It will not stay the lightning or the tempest. The things you see or hear of the inner world will vanish, while the vital forces will be unleashed. There will be no time for pity, no respite from the lamentations of human sorrow and the pain of body and mind. Everything will pass out of life, and the living will die without leaving any spiritual residue. Our bodies will explode in vapour, and that is the way we have long been led to expect. Time and space are Aristotle’s, and he lays them to their purpose. Thus, when things appear to be changing, they really are destined to vanish out of existence. For space and time are one thing, so that the passage of time is itself the real alteration.”

TÄMÄ ON SE MIKÄ TAPAHTUU.
mikä tahansa voi olla, mikä tahansa \ elää, mikä tahansa kuolee, mikä tahansa on, mikä tahansa tulee olemaan, mikä tahansa tulee, mikä tahansa liikkuu, mikä tahansa syntyy, mikä tahansa on \ tuhoutunut, mikä tahansa syntyy uudelleen, jokainen esine, riippumatta siitä, millainen se on, sen muoto tai sisältö, tai mikä tahansa \ sen laatu on, tulee jatkossakin olemaan sitä mitä se oli. Kaikki asiat puolestaan \ väistyvät avaruuden loputtoman etenemisen myötä \ ajan summasta / kokonaismäärästä. Jokaisen asian jatkuva olemassaolo tarkoittaa sitä, että millään \ asialla ei ole koskaan ollut lähtökohtaa, ja kaikki lopulta \ nousi yhdestä lähtökohdasta eikä tee sitä uudelleen. \

Kaikki olemassa oleva on kuolematonta, ei siksi, että se on kuollut, mutta\ koska sillä ei ole välitöntä päämäärää tai loppua ( end ). On olemassa aika, jonka tuolla puolen mitään uutta ei ole, koska mitään ei voi syntyä tiettynä hetkenä ja \
yksi asia voi olla jo kaukana poissa. On olemassa kiinteä \ harmonia kaiken ja ei minkään välillä.

Tämä siis, on minun määritelmäni maapallosta kokonaisuudessaan: kaikki on ravistettu ja hajoaa ja hajoaa jälleen. On olemassa Maan mahtavia ruumiita, ja ne hajoavat. Siellä on syvien syvyyksien kiviä, jotka tärisevät ja järisevät, kuten kivet, jotka törmäävät ( tuulen iskuun iskuun ja purjehtivat huolimattomasti - huolettomasti Vuorovessä . Väkivaltaisen maanjäristyksen sattuessa maa, niin kuin kuolevainen kykenee näkemään, jakautuu kahtia ja kampaa raajansa ja juoksee kilpaa tuhon kanssa.

TÄMÄ TULEE TAPAHTUMAAN.
Vähenevän kuun vähentyessä sen valo on hajallaan kuin kultaiset säteet, ja jokainen pilvi nostaa leviävät kätensä ylös ja lentää kauas. Myös kaikki epäilyttävät ja vaaralliset pilvet, jotka jumalallisella komennolla nostetaan ylös, hajotetaan näiden taivaallisten valojen voimalla. Ne kimaltelevat tähdet, jotka jumalallisesta käskystä on heitetty korkeimpaan taivaaseen, ovat nyt taivaanrannassa valaisemassa välkkyen.

Tällä hetkellä ei ole enää yö, vaan valo. Hämärä, joka niin merkitsee kuun viimeisiä tunteja, murtuu nopeasti ja häipyy, kun hän näyttää lähestyvän yhä vähenevässä valossa.
Tällä hetkellä ei ole enää yö, vaan valoisaa.Hämärä, joka niin merkitsee kuun viimeisiä tunteja, murtuu nopeasti ja häipyy, samalla kun hän näyttää lähestyvän hupenevassa valossa.

Taivaan kasvussa on todellakin edistytty. Yö on nyt niin ohut, että se ei kestä koko vuotta ja enemmän, vaikka kestääkin useita vuosisatoja. Mutta on kulunut kauan siitä, kun yötä on pidetty näkyvänä asiana. '

On vaikea katsella auringon valaisemaa taivasta ihmisen silmin, jolla on samanlainen näky kuin esivanhemmilla, jotka olivat paljon enemmän väsyneitä tästä ihmetyksen ja kunnioituksen ajanjaksosta.

Sanat ovat saaneet vilauksen totuudesta. Tästä loistosta ovi on jo kauan sitten mennyt kiinni; kaikki taikuus, joka loistaa siellä, on vain ilmaa, eikä valoa tai varjoa.

Silmät näkevät vain varjoja. Ei ole valoa. Heidän koko ympyränsä, jota pyörittävät näkymättömät ilmavirrat, vajoaa maahan. Se ei saa sisältää elementtejä eikä näkyvää paikkaa, josta päivänvalo voidaan kaataa koristamaan koko maailmaa.

Näin pimeys, joka on päivän pimeys, voi nauttia päivän läsnäolosta. Kiinteät tähdet eivät myöskään voi heittää päivän säteitä syvyyteen. Pelkästään valonsäteet voivat valaista koko maapallon.

Se ei pysy, salama tai myrsky. Kaikki mitä näet tai kuulet sisäisestä maailmasta, katoaa, samaan aikaan kuin elintärkeät voimat vapautuvat. Ei ole aikaa sääliä, ei lepoa ihmisten surun tai kehon ja mielen kivun valituista syistä. Kaikki katoaa elämästä, ja elävät kuolevat jättämättä mitään hengellistä jäönnlstä. Kehomme räjähtää höyryssä, ja näin olemme jo pitkään odottaneet. Aika ja tila ovat Aristotele:en ja hän asettaa ne tarkoitukseensa. Siten kun asiat näyttävät muuttuvan, niiden todellinen tarkoitus on hävitä olemasta. Sillä tila ja aika ovat yksi, joten ajan kuluminen on itsessään todellinen muutos.